Maistelen ja arvioin samassa istunnossa sekä 4-, 8- että 15-vuotiaat Barbancourt-rommit ja vertailen niitä keskenään(kin).

Pullot ovat etikettiä lukuun ottamatta identtiset, eikä etiketeissäkään niin suurta eroa ole, että se arvosanoissa näkyisi. Pieneksi yllätyksekseni myös nesteet ovat käytännössä saman värisiä keskenään, vaikka kypsymisaika vaihtelee aika merkittävästikin. Tuoksuissa kuitenkin on eroja. Tämä 15-vuotias on tuoksultaan selvästi täyteläisempi ja monipuolisempi kuin nuoremmat sisaruksensa. Tässä tuoksuu selkeästi tynnyrin puu, mutta etanolin tuoksu on nyt ilokseni kadoksissa.

Jo tuoksu paljasti, että rommin maku tulisi olemaan ihan erilainen kuin nuoremmissa perheenjäsenissä. Tässä maku on erityisen pehmeä ja alkoholin polte minimaalinen, puhumattakaan agricole-rommien yleisen kasvimaisuuden täydellisestä puuttumisesta. Ymmärrän tätä siemaillessa miksi valmistaja kehoittaa nauttimaan tätä konjakin tavoin. Vaikka konjakkituntemukseni on erittäin suppea, sanoisin kuitenkin, että tämä ei ihan konjakin tasolle yletä täyteläisyydessä tai makujen syvyydessä, mutta ehdottomasti tämä kelpaa tällaisenaan siemailtavaksi. Se ei yllättäne ketään, että tämä on Barbancourt-perheen kiistaton kuningas raakana maisteltaessa. Seuraavaksi teen kolmesta Barbancourtista Daiquirit.