Päivän toinen mysteerirommi muovipullossa, tällä kertaa värikkäämpänä versiona. Haluaisin olettaa, että tätä rommia on kypsytetty edes vähän ja että kaikki väri ei olisi peräisin sokeriväristä. Tuoksu ei paljoa enempää lupaa kuin kirkas versionsa. Enpä muista aiemmin nuuhkutelleeni näin (lähes) hajutonta värillistä rommia, mutta onhan se tiedossa, että rommin väri ei kerro siitä yhtään mitään, kun värjääminen ja suodattaminen on täysin sallittua. Heitän ensimmäisen kulauksen vahingossa “väärään kurkkuun” ja meinaan tukehtua siihen. Ainakin kerkesin tuntea kurkussa selvää poltetta, joka ei ihan heti meinaa kadotakaan. Kokeillaanpa hallitummin uudestaan. Etanolinen maku pitää sisällään myös muista rommeista tuttuja makuja, mutta varsinaista miellyttävyyttä tästä on vaikea löytää. Makua on pehmennetty sokerilla, mutta piiloon mitään ei ole saatu, vaan kaikki teollinen vastenmielisyys maistuu.