Maistelen tässä samalla istumalla myös Plymouth Sloe Ginin ja teen arviossa pientä vertailuakin, joskaan se ei vaikuta arvosanoihini. Heti alkuun kymmenen tuhatta miinuspistettä tälle pullolle siitä, että korkki ja pullon kaula on kääritty kirkkaalla kiristekalvolla, joka on mahdoton saada pois ilman teräaseita. 5 min myöhemmin: Eiku hetkinen, on tuossa tuommonen sauma…  joka tosin on niin hankalasti, että ei meinaa aikuisen sormilla aueta. Okei, vähennetään miinukset tuhanteen. Toinen asia mikä minua tässä pullossa häiritsee, on tuo etiketin kuva. Vaimon mielestä se on suloisin ikinä, mutta minusta se on lapsellinen ja typerä. Siinä on siis orava, jolla on miehen puku päällä. Ajatuksenakin naurettava, toteutuksena absurdi.

Juoma on punaista, kuten sloe ginit aina. Tässä punaisuus vivahtaa hieman oranssin suuntaan. Tuoksu on raikkaan marjainen, hieman Mehukatin sekamehun kaltainen ja mukana on reilu annos etanolin vähemmän mieluisaa tuoksua. Maku on vallan kirpsakka ja koostumus paksun sokerinen. Etanoli maistuu selvästi, mutta kyllä oratuomen marjan makukin pinnalla on. Maussa on ainakin näin paljaaltaan maisteltuna jotain pistävää ja aavistuksen luotaantyöntävääkin, joka ei oikein innosta maistelemaan suuria määriä.