Pullo on yksinkertaisuudessaan tyylikäs ja neste on niin punaista, että se tuo hymyn huulille. Tuoksu onkin sitten jotain ihan muuta. Se on kitkerä, karvas ja lääkemäinen, jopa hieman anismainen. Väristään huolimatta tuoksusta ei marjaisuutta tai vastaavaa löydy. Mausta löytyy samat asiat kuin tuoksusta, mutta lisäksi runsas makeus ja suutuntumasta jopa siirappimaisuus. Toisella härpyllä huomaan kuitenkin jollakin tavalla lähes pitäväni maustakin. Kun sanotaan, että amaroja nautitaan toisinaan jääpalan kanssa (jolloin jää sulaa ajan myötä vedeksi), niin allekirjoitan sen. Voin hyvin kuvitella miltä tämä maistuisi kylmänä ja hieman laimennettuna.