Pullo on muodoltaan mallia perus ja etiketti jää minusta tylsäksi, vaikka ehkä ymmärränkin, että sillä halutaan kuvastaa perinteitä ja vanhoja hyviä aikoja. Tai jotain sellaista. Rommi on väriltään melko vaalean kultaista ja se antaa olettaa, että ainakaan väriaineita ei olisi käytetty, mikä tietenkin on hyvä asia. Rommissa on varsin pehmeä ja mieto tuoksu. En tiedä poikkeavatko slovenialaiset tammet muista maailman tammilajeista, mutta kun amerikkalaisesta valkotammesta valmistetut bourbon-tynnyrit aina poltetaan /paahdetaan sisäpuolelta (ja niitähän koko maailma käyttää  eri viinojen kypsyttämiseen), niin en tiedä onko tätä paahdettu lainkaan, joka varmaan selittäisi ainakin osittain miedot aromit. Tuoksussa ei ole vikaa, mutta siinä on puutteita. Maku on tuoksua vivahteikkaampi. Se on hedelmäinen, joskaan ei yltiömäisen ja se on varsin pyöreä, pehmeä ja helposti siemailtava. Alkoholin poltetta tai etanolin makua ei ole. Raakana siemailtavaksi tämä on toimiva valinta (kunhan ei odota kovin jännittäviä makuja), mutta pohdin kuinka nämä miedot maut mahtavat päästä esiin drinkeissä muiden ainesosien alta.