Pullohan muistuttaa sekä väriltään, että muodoltaan viinipulloa. Tarkemmin sanottuna valkkaripulloa, sillä vaikka lasi on vihreää, näkee juomastakin läpi. Tosin juoman väristä ei voi sanoa mitään ennen kuin kaataa sen lasiin. Se on kirkasta.

Viinan tuoksusta ei kyllä mitään muuta saa irti kuin savun. Tuoksu ei ole tukahduttavan voimakas, kuten nuotion äärellä savupilvessä istuessa, vaan enemmänkin sellainen, joka vaatteista irtoaa aamulla, kun olet viettänyt nuotion läheisyydessä iltaa. En minä tällaista tuoksua herkulliseksi kehu.

Maku on savuinen, tervapastillimainen, vastenmielinen ja… sanoinko jo, savuinen. Kylläpä vaan onkin pahaa juomaa tällaisenaan. Minähän en tykkää myöskään pekonista hampurilaisessa, vaikka pekoni sellaisenaan onkin herkullista. Miten tämä liittyy mezcaliin? No ei varmaan mitenkään, mutta kun en osaa tätä sen kummemmin kuvailla, enkä haluaisi millään ottaa toista siemausta. Pakko kait se kuitenkin on. Toinen siemaus maistuu edellämainittujen seikkojen lisäksi raskaan teollisuuden voiteluaineelta ja minua suoraan sanottuna meinaa oksettaa. Kolmatta hörppyä en ota. Kaikkea sitä elintarvikkeena myydään! Tämä pullo ei tule tyhjenemään juomalla koskaan.