Pullon etiketti on dumpattu niin täyteen kaikenlaista tietoa, että kokonaisuus vaikuttaa lähes jo hieman sekavalta. Tiedonjyväset ovat tosin mielenkiintoisia. Itse juoma on hailakan kellertävää. Tuoksussa ensimmäisenä nenääni ottaa ymmärrettävästi se agaven tuoksu/haju, joka kaikissa tequiloissa kuuluukin olla. Se ei ole maailman miellyttävin tuoksu, koska se on itselleni vielä melko vieras, mutta tällä kertaa sentään tiedän, että tältä tequilan kuuluukin tuoksua. Tämä ei onneksi haise pierulta, kuten eräs toinen, Suomessa kuuluisampi tequila. Tämän tuoksussa ei ole juurikaan pistävyyttä läsnä, mutta en minä uskalla tätä tuoksua vielä herkulliseksi kehua. Maku on tequilaksi yllättävän hillitty ja sanoisinko jopa yllättävän mieluisakin. Ei, tämä ei ole suosikkiviinani kautta aikain, mutta ehdottomasti paras maistamani tequila koskaan. Maussa on jokin hedelmäinen vivahde, hieman mustapippurimaista mausteisuutta ja lisäksi jokin mieluisa ja tutultakin maistuva juttu, jonka lähdettä vaan en saa päähäni millään. Se aiemmista tequila-kokemuksista tuttu agaven terävyys puuttuu tästä kokonaan. Kyllä se totta on, että tequilakin voi olla vallan siedettävän makuista jopa paljaaltaan.