Pullo on ihan kivan näköinen, kantikkuus erottaa sen suuresta massasta. Nesteen väritys on mukavasti kullankeltainen. Glencairn-lasista nuuskuteltuna viskin tuoksu on todella voimakas ja aavistuksen etanolinenkin. Savuisuus onneksi puuttuu. Höyryt polttavat kyllä nenäkarvat, ainakin kuvainnollisesti. Tuoksussa on toki mieluisiakin aromeja, joista tämän tunnistaa viskiksi. Erityistä rukiisuutta tai mausteisuutta en tästä kuitenkaan tunnista haistamalla. Maku on yllättävn pehmeä ja pieni mausteisuuskin tulee läpi. Mausteisinta maistamaani ruisviskiä tämä ei missään nimeäsä ole, itse asiassa ehkä miedoimmasta päästä (enhän mää nyt kauhean montaa ole maistanutkaan). Alkon sivuilla tätä kuvaillaan hedelmäiseksi ja sen voin tietyllä tavalla allekirjoittaa, vaikka mitään tiettyä hedelmää en mausta saakaan irti. Toisella siemaisulla tulee mieleen, että tämähän onkin itse asiassa varsin helposti siemailtavaa ihan näin raakana klo 10:39 sunnuntaiaamuna. Siinä mielessä viski minun sivistymättömien makunystyröidenkin mieleen. Toistetaan vielä korostamisen vuoksi, että tämä on todella helppo siemailtava raakanakin.