Pullon muodosta tulee mieleen mehupullo lyhyine kauloineen. Metallinen kierrekorkki on harmillisesti niin ohutta “tinapaperia” että sain sen ruttuun jo pulloa avatessa. Kyrön etiketeissä on oma kaavansa ja ainakin siitä käy selkeästi ilmi mitä pullossa on. Nesteen värihän ei paljoa kerro oikein mistään. Nyt kun olen lukenut noita Kyrön mainoslauseita rukiin käytöstä, kuvittelen jopa haistavani vodkassa sellaisen pienen mausteisuuden, joka esimerkiksi ruisviskeistäkin löytyy. Alkoholin tuoksuahan tässä on enemmän kuin mitään muuta, mutta sitä pistävintä etanolia en tuoksusta havaitse. Maku on yllättävän pehmeä ensi alkuun. Tarkoitan pehmeydellä sitä, että tämä ei ole pelkkää etanolin makua ja alkoholin poltetta. Poltetta kyllä tulee pienellä viiveellä suuhun, mutta tässä on myös maku, jota en ainakaan muista havainneeni aiemmissa vodkissa. Voiko oikeasti olla, että tässä maistuu ruis? Sellainen pieni mustapippurin kaltainen poltekin tästä tulee jälkimaussa ja sehän on itse asiassa mielenkiintoinen tunne. Tämä on ehdottomasti mielenkiintoisin vodka, jota olen raakana koskaan maistanut. Tokihan tämäkin on kuitenkin “vain” vodka, joten syvällisiä makuanalyysejä tällaisesta on vaikea raapia.