Pullon muoto poikkeaa hieman toisesta saman valmistajan pullosta joka minulla on, mutta tyylikäshän tämäkin on. Neste on lähes mustaa, ellei siihen loista suora valo. Valon vaikutuksesta likööri muuttuu tyylikkään tumman violetiksi. Kun nuuhkin tätä ensimmäistä kertaa (maisteluvideolla), kuvittelin haistavani tässä ainoastaan etanolin. Ihmettelin tätä suuresti, sillä eihän tässä rosenttejakaan ole kuin muutama. Nyt, maistamisen jälkeen, kun nuuhkuttelen tätä uudestaan, en haista etanolia enää lainkaan, vaan tämä tuoksuu hennon vaniljaiselta ja miedosti kukkaiselta. Yleisesti ottaen tuoksu on varsin mieto. Pistetään se etanolin haju maanantain piikkiin. Likööri on erittäin makea ja maku ei ole niin kukkainen kuin pelkäsin. Omalaatuista makua on vaikea verrata oikein mihinkään, mutta jos olisi pakko, sanoisin tämän maistuvan hieman marsipaanin, kukkapenkin kasvien ja makean hedelmän risteytykseltä. Näin makeaa en edes minä joisi paljaaltaan, mutta odotan mielenkiinnolla millaisia makuja tämä antaa drinkkiin. Olenhan minä tätä tätä kirjoittaessa (luit ihan oikein) jo yhdessä drinkissä käyttänyt. Kun huitaisen shottilasista viimeiset pari senttilitraa kitusiin, saan siinä samalla jonkinasteisen etanolihyökkäyksen suuhuni, joten ehkä se etanolin tuoksu ei ollutkaan pelkkää mielikuvitusta.