Valmistaja on pullon klassisella muodolla ja etiketin fonttivalinnoilla ja väreillä selvästi halunnut osoittaa, että kyseessä on vanha tuotemerkki. Minusta siinä on onnistuttu erittäin hyvin ja pidän ulkonäöstä paljon. Korkin hattu on puuta ja korkki aitoa korkkia, ei synteettistä. Alkoholin väritys on syvän ruskea ja siksi erittän tyylikäs.

Pullon suusta nuuskutellessa sieraimiin kulkeutuu makeahko, vaniljainen ja aavistuksen hedelmäinen tuoksu. Glencairnista sama alkoholi tuoksuu vielä hedelmäisemmältä ja hieman mausteiselta. Ihan aavistuksen verran on tuoksussa myös joko etanolin tai asetonin tuoksua.

Maku on yllättävän makea ja lisäksi mausteinen, varsin mausteinen. Jälkimakuna suuhun jää nahan ja tupakintumpin vivahteita. Neste tuntuu myös hieman paksulta. Reilumpi hörppäys voimistaa mausteisuutta ja lievästi myös hedelmäsiyyttä. Mukava huomata, että etanolin mausta tai vahvasta alkoholin poltteesta ei ole tietoakaan. Maku on kuitenkin hieman synkemmän makuinen kuin mitä olin toivonut (myönnän tämän olleen tänään arvioimistani ruisviskeistä se, jolle oli kovimmat odotukset). Kolmas hörppäys kulahtaa jotenkin kurkkuun siihen malliin, että pientä alkoholin poltettakin on havaittavissa. Maku pysyy kuitenkin synkähkönä, mikä ei ole pelkästään huono asia, mutta ei täydellisyyttäkään. Minä luulen, että tämä tulee toimimaan erityisen hyvin drinkeissä.