Kantikas pullo ja väritön etiketti on pelkistetyllä tavalla tyylikäs. Etiketissä lukee, että tuote on suodatettu 11 kertaa. En tiedä onko se paljon vai vähän, mutta kallistun luuloissani paljouden puolelle, koskapa asia ylipäätään mainitaan. Tuoksu on vodkalle mielestäni melko tyypillinen, eli hyvin samankaltainen kuin kynsilakanpoistoaineessa. Millään tavalla juotavalta tämä ei todellakaan tuoksu. Glencairnista nuuhkiessa tuntuu, että nenäkarvat ja sieraimet sulavat sisältäpäin, jos liian syvälle lasiin työntää klyyvarinsa.

Maku yllättää, todella. Tämä ei maistukaan niin tentulta kuin miltä haisee. Maussa on ripaus makeutta, joka pyöristää kokonaisuutta. Etanolin pahin makukin jopa loistaa poissaolollaan, enkä ymmärrä miten se on edes mahdollista. Eihän tässä pitäisi ollaa kuin etanolia ja vettä. En mitenkään pysty sanomaan, että nauttisin tällaisen juomisesta ainakaan raakana vähääkään, koska tästä puuttuu lähes kaikki maut ylipäätään, mutta tämän pystyy nielemään lähes irvistelemättä.