Tämä on ensimmäinen koskaan maistamani japanilainen viski. Ei sillä, että olisin mikään viskituntija muidenkaan maiden osalta. Kuulemma ovat Japanissa ottaneet viskioppinsa Skotlannista. Kopiointikulttuuri siis elää ja voi hyvin edelleen.

Pullo on varsin pelkistetyn näköinen, eikä varmasti kaupan hyllystä hyppäisi silmille. Ei tätä välttämättä edes tunnistaisi viinapulloksi, jos tämä sijoitettaisiin vaikka pesuainehyllyyn. Itse viski on sentään kullan väristä, joskin hieman hailakan sellaista. Se, että kyseessä on budjettiosaston tuote, näkyy myös siinä, että pullon korkki on ihan limukkapullon kierrekorkin kaltainen ja muovinen.

Viinan tuoksu pullon suusta on varsin mieto ja mieleen tulee ensimmäisenä Pommacin tuoksu. Kirkkaassa shottilasissa viski näyttää jopa vaaleammalta kuin pullossa. Maku on ensimmäisen sekunnin aika erityisen pirtsakka, jopa trooppisen hedelmäinen. Heti kohta esiin tulee pieni savuisuus, joka myös melko nopeasti katoaa palatakseen kuitenkin tovin kuluttua lievänä taustamakuna. Suuhun jää, paremman termin puuttuessa, mieto “viskimäinen” maku. Tällaiselle väkevistä viinoista raakana tykkäämättömällekin tämä on melko helppo siemailtava. Tässä ei ole minkäänlaisia voimakkaita makuja, jotka voisivat työntää luotaan ja etanolin polte ja makukin ovat erittäin maltillisia. Minun makuun tämä siis on vallan siedettävä, mutta on melko helppo aavistaa, että harjaantunut viskisieppo kokee tämän melko tylsänä tuotteena. Uskon tämän soveltuvan drinkkeihin vallan mainiosti.