Jos pullon etiketti onkin nykyään hieman erinäköinen, on pullon sisältö ihan samaa, tuttua myrkynvihreää kaunista katseltavaa kuin 1990-luvulla ja varmaan paljon ennenkin sitä. Pullo on muutenkin erittäin kaunis kaikin puolin. Nyt kun haistan tätä, niin onhan tämä selvästi banaanin tuoksuinen. Ei kuitenkaan banaani-hedelmän, vaan banaanivaahtokarkin. Hedelmäinen ja miellyttävä tuoksu, ehdottomasti. Koostumus on melko paksu ja sokerinen. Maku vastaa tuoksua, eli tämä maistuu oikeastaan vain niille kirkkaankeltaisille, pimeässä hohtaville röpöläispintaisille banaanikarkeille, joita ainakin lapsuudessa sai ostettua kymmenen pennin kappalehintaan kioskin luukulta. Jos ei muuta ostanut, kioskitäti yleensä ojensi karkin suoraan käteeni ruokalusikalla. Jos suuren kulauksen likööriä ottaa (oli pakko kokeilla), tulee esiin kevyt etanolin maku. Normaaliksi ihmiseksi itsensä identifioivan henkilön hörpyillä näin ei käy.