Täytyy sanoa heti alkuun, että pullon suunnittelussa on isketty kultasuoneen ajatelleen juuri viittausta “vanhoihin hyviin aikoihin”. Pullon kurvikas kaula ja pelkistetyt, mutta tyylikkäät etiketit miellyttävät silmiäni erittäin paljon. Juoma ei ole vallan kirkas, vaan siinä on selkeän kellertävä sävy. Pullossa on tyylille uskollisesti korkki (ei kierrekorkki), mutta valitettavasti synteettistä laatua aidon korkkipuun sijasta. Kun juomaa nuuhkii avoimesta pullosta pienen matkan päästä, on tuoksu mahtavan hedelmäinen ja makea. Vasta kun työntää nenän ihan pullon suulle, pölähtää sieltä esiin etanolinkin hajut. Tämähän onkin jopa rommiksi hieman keskivertokamaa vahvempaa ainetta. Maku on puoli sekuntia pehmeä kuin pumpulityyny, mutta johtuen varmaan osittain myös suurehkosta ensihörpystä kitalaessa tuntuu pian selkeää poltetta. Siitä huolimatta sitä pahinta etanolin makua ei ole tässä kovin paljon, vaan maussa on pääosassa juuri se tai ne, joiden on haluttukin olevan. Toisellakaan hörpyllä ei löydy sitä pahinta etanolimakua. Tämä on selkeästi parhaimpia raakana maistamiani rommeja. Mieleen tulee ulkomuistista ainoastaan Plantationin Isle of Fiji -rommi, joka myös yllätti raakamaistelussa positiivisesti. Tätä siis pystyy irvistelemättäkin hörppimään raakana, mutta tämä pieni makustelu nostattaa odotukseni drinkkikäytöstä enstistä korkeammalle.