Googlasin, katselin ja muistelin missä Oulussa olisi baareja, joita voisi vilpittömin silmin nimittää cocktailbaareiksi tai drinkkibaareiksi. Jätin laskuista pois kaikki hotellien baarit, yökerhot ja pubit. Tulin siihen lopputulokseen, että Oulusta löytyy yksi cocktailbaari per 52 000 asukasta. Tässä kirjoitelmassa esittelen niistä yhden.
Päätin etukäteen, että tilaan baareista samat kaksi toisistaan merkittävästi poikkeavaa drinkkiä ja annan lisäksi kohdalle sattuvalle baarimestarille mahdollisuuden tehdä minuun vaikutus millä tahansa itse valitsemallaan tai jopa kehittämällään kolmannella drinkillä. Valitsemani drinkit eivät ole mitään outoja harvinaisuuksia, toinen on suorastaan klassikko ympäri maailman. Koska myös baareilla on kokemusteni mukaan puutteita ainesosavalikoimissaan, määritin molemmille drinkille myös samaan kategoriaan kuuluvan vaihtoehtodrinkin.
Teerenpeli Oulu on avattu 11.7.2019. Se löytyy kaupungin keskustasta osoitteessa Kauppurienkatu 8, risteyksessä jossa Rotuaari ylittää allekirjoittaneelle varsin tutun joukkoliikennekadun. Teerenpelejä on Suomessa tätä kirjoittaessani yhteensä kahdeksan, eli kyse on franchising-periaatteella toimivasta ketjusta. Teerenpeli-ketjuun kuuluu myös myös oma panimo ja tislaamo, jotka molemmat sijaitsevat Lahdessa. Tislaamossa valmistetaan pääasiassa single malt -viskejä ja ginejä.
Kolmevuotisen olemassaolonsa aikana en ole kerennyt vierailemaan kotikaupunkini Teerenpelissä. Minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa paikasta, sen sisustuksesta, tarjolla olevista juomista tai asiakaskunnasta. En tätä kirjoittaessa ole edes varma voidaanko baari lukea cocktailbaareihin vai onko se enemmän pubityyppinen paikka. Kuulin tosin “pikkulinnuilta” huhun, jonka mukaan Oulun Teerenpeli olisi ainoa Teerenpeli, jossa cocktaileihinkin panostetaan kaljan ja viskin lisäksi.
Ilman ennakkomielikuvaa astun sisään Teerenpeliin maanantaina noin kello 13:45. Terassilla oli yksi asiakas ja sisällä, sivunurkassa, toinen. Minut vastaanotettiin ystävällisellä tervehdyksellä pian sisään astumisen jälkeen ja parkkeerasin ahterini baaritiskin ääreen jakkaralle, jonka nahkapäällyste aiheuttaisi myöhemmin peräpäässäni turhan paljon hikoilua. Ensimmäisen tunnin aikana minun jälkeeni sisään tuli yksi asiakas, seuraavan tunnin aikana useampi, jopa ruokaravintolaa kaipaavia turisteja.
Istuin lähellä seinämää, jossa oli vaikuttava kokoelma viskejä (ei toki St. Michael Irish Pubin veroinen). Sain myöhemmin kuulla, että hyllystä löytyy mm. 40-vuotiasta viskiä, josta 4 cl annos maksaisi 250 € (kaksisataaviisikymmentä euroa). Viskin valmistajan kerkesin jo unohtaa, skotti taisi kuitenkin olla. Pullo ei ollut korkkaamaton. Koska en keksinyt tuohon hetkeen skottiviskistä sopivaa cocktailia, annoin pullon pysyä hyllyllä.
No ne drinkit. Minulla oli molemmista valitsemistani drinkeistä reseptit mukana puhelimessa siltä varalta, että henkilökunta kysyisikin minulta “mitä siihen tulee”. Enhän minäkään näitä ulkoa muista.
Drinkki 1: SCOFFLAW
Tässäkään baarissa drinkkiä ei tunnettu nimeltä. Kerroin baarimestarille valmistustavan ja reseptin ilman nimettyjä tuotemerkkejä ja drinkki valmistui edessäni näistä ainesosista:
45 ml ruisviski (Bulleit Rye)
30 ml kuiva vermutti (Cinzano Extra Dry Vermouth)
15 ml sitruunamehu (itse puristettu?)
15 ml grenadiini (teollista: Modo)
1 roiskaus appelsiinikatkeroa (Angostura Orange Bitters)
Juoma oli oranssihko ja tuoksui hyvällä tavalla keltaiselta Jaffalta. Sitruunan kuoren suikale oli taiteltu lasin reunalle ja drinkin hinta oli 14 €. Drinkki oli oletuksena menossa rocks-lasiin ison jääpalan kaveriksi, mutta baarimestarin tiedustellessa tästä, kerroin drinkin yleensä tarjottavan jalallisesta lasista ilman jäitä.
Drinkki oli herkullinen! Siinä oli pientä kirpsakkuutta ja se oli todella raikas. En osaisi ilman rinnakkaisvertailua sanoa kummalla reseptillä toteutettu lainpilkkaajadrinkki on parempi. Ei pienintäkään moitetta!
Drinkki 2: MAI TAI
Legendaarinen Tiki-drinkki Mai Tai osoittautui edellisessä vierailemassani cocktailbaarissa vierailun haasteellisimmaksi drinkiksi käytettyjen ainesosien suhteen ja niin kävi tässäkin baarissa. Ihan alkuun tilaukseni jo lähes tyssäsi siihen, että ananasmehua ei kuulemma ollut. Ilmoitin, että aitoon ja alkuperäiseen Mai Taihin ei ananasmehua kuulukaan laittaa, vaan sen resepti (Trader Vic, 1944) on tällainen:
30 ml rommi (tumma, Jamaika)
30 ml rommi (vaalea agricole, Martinique)
15 ml triple sec / curaçao (Pierre Ferrand)
22,5 ml limemehu
7,5 ml orgeat
7,5 ml demerarasiirappi
No kas, tästäkään baarista ei löytynyt lainkaan jamaikalaista rommia. Eikä martiniquelaista. Jamaikalaisten puuttumisesta käytiin baarimestarin kanssa lyhyt ja mielenkiintoinen keskustelu sivuten Tiki-kulttuuria muutenkin, mutta ei sekään lopputulokseen vaikuttanut. Eteeni sheikatussa drinkissä tummana rommina käytettiin Demerara-rommia, jonka valmistaja (tai ainakin nimi etiketissä) oli East London Liquor Co Ltd. Vaalean rommin tehtävää hoiti Havana Club Añejo 3 Años, curaçaona oli Grand Marnier, jonka uskoisinkin olevan paras korvike Pierre Ferrandin Dry Curaçaolle, koska molemmat ovat konjakkipohjaisia. Demerarasiirappi korvattiin tavallisella sokeriliemellä.
Mai Tai maksoi 10,10 € ja se tarjottiin mintun, limerenkaan ja muovisen pillin kanssa jalallisesta lasista oikeaoppisen double rocks -lasin sijasta. Drinkki oli kirpsakka ja etanolin maku puski ikävällä tavalla läpi. Makuelämys ei ollut pelkästään positiivinen.
Drinkki 3: BAARIMESTARIN VALINTA – SBAGLIATO
Olimme edellisten drinkkien valmistuksen ja kulutuksen aikana rupatelleet baarimestarin kanssa mm. eri drinkeistä, joista yksi oli legendaarinen, nyt maailman tilatuin drinkki Negroni. No, kun “ostoslistallani” pääsimme kohtaan Baarimestarin valinta, baarimestari ehdotti heti drinkkiä nimeltä Sbagliato. Sanoin drinkin nimen kuulostavan tutulta, mutta että en osaa sijoittaa sitä mihinkään. No eipä tarvinut kaukaa etsiä muistikuvan lähdettä, sillä minä katsoin edellisenä päivänä YouTubesta tunnin mittaisen ruotsalaisdokumentin Negronin historiasta ja siinä mainittiin tämä Sbagliato (italiasta suomennettuna “virhe”), joka siis on muunnelma Negronista. Hämmästelin mielessäni hetken tätä yhteensattumaa. Baarimestarilla tuskin kuitenkaan on pääsyä YouTuben katseluhistoriaani… eihän?
Kun jo monesti mainittu Negroni valmistetaan yhtä suurista osista giniä, Camparia ja makeaa vermuttia, valmistetaan Sbagliato (joka tunnetaan myös nimellä Negroni Sbagliato, “virheellinen Negroni”) sillä muutoksella, että ginin sijasta käytetään kuohuviiniä. Tämä vaihdos syntyi alunperin vahingossa, mutta koska drinkki maistui hyvältä, se jäi elämään. Teerenpelin baarimestarin valinta valmistettiin yhtä suurista osista näitä ainesosia:
Prosecco (Italian vastine Espanjan Cavalle ja Ranskan samppanjalle)
Aperol (olin aiemmassa keskustelussa maininnut, että Campari on makuuni liian kitkerä)
Punainen vermutti (Del Professore)
Koska drinkki sisältää ainoastaan alkoholia, se kuuluu sekoittaa sheikkaamisen sijasta. Koska proseccon kuplien halutaan säilyvän juomassa, sekoitti baarimestari lasissa ensin Aperolin ja vermutin yhden suuren jääpalan kanssa ja kaatoi vasta sitten lasiin proseccon, jonka jälkeen hän teki vain muutaman pienen pyöräytyksen lusikalla. Ei ollut eilisen teeren poikia siis. Heh.
Virheen hinta oli 10,70 €, mutta olisi väärin kutsua drinkkiä virheeksi, muuten kuin nimeltä. Drinkki oli varsin monivivahteinen kun se toisaalta oli hieman kitkerä Aperolin johdosta, mutta samalla varsin makea sekä vermutin, että proseccon (vaikka olikin kuiva versio) vuoksi. Koristeena oli rocks-lasin reunalle taitettu appelsiinikuoren suikale, josta suihkautettiin ensin öljyt drinkin päälle ja sitten pyyhkäistiin vielä lasin reunat samalla kuorisuikaleella. Kokonaisuus tuoksuikin loppuun asti todella appelsiiniselta. Vivahteet maussa tekevät tästä drinkistä todella mielenkiintoisen ja kitkeryyden ystävät voivat toki vaihtaa Aperolin alkuperäiseen Campariin, mutta minä en sitä tee, tämä on hyvä näin!
Otin Teerenpelissä vielä neljännenkin drinkin, joka myös oli baarimestarin valinta, mutta siitä emme puhu tätä enempää, se ei kuulunut “ostoslistalle”. Baarimestarini oli selvästi kiinnostunut valitsemastaan alasta ja tunsi työpaikkansa valikoimaan kuuluvat tuotteet hyvin. Kuulin hänen kuvailevan mm. oluita myös ulkomaisille asiakkaille englanniksi ja sekin hoitui mallikkaasti ja sujuvasti. Kun vielä muovipillit vaihdettaisiin metallisiin tai lasisiin… (ekohippipisteet kotiin).