Dublin, Irlanti 2025

Vierailimme vaimon kanssa Dublinissa ma-su 2.-8.6.2025. Näimme ja koimme siellä luonnollisesti muutakin kuin alkoholiin liittyviä kohteita, mutta niistä en kirjoita tässä kirjoitelmassa. Tämä kirjoitelma on kirjoitettu ainoastaan harrastukseni näkökulmasta, sillä en usko blogini yleisön olevan erityisen kiinnostunut esimerkiksi Dublinin vahamuseosta tai Irlannin maastamuuttomuseosta.

Ensimmäisen kokonaisen matkapäivän ohjelmaan kuului tuliaisten ostaminen itselleni. Irlannissa viinakaupat ovat nimeltään off-license. Ne ovat yksityisiä yrityksiä ja osa niistä on erikoistunut myymään pääasiassa tietynlaisia alkoholeja. Olin jo ennakkoon päättänyt, että Celtic Whiskey Shop & Wines on the Green olisi yksi vierailun kohde. Vierailin kaupassa lopulta kahdesti. Nimensä mukaisesti kauppa on erikoistunut kelttiläisen alueen viskeihin ja viineihin. Viiniosasto ei minua kiinnostanut, joten keskityin väkeviin. Kauppa ei ollut suuri, mutta kun pulloja on hyllyissä lattiasta katoon, on näky vaikuttava. Hyllyistä löytyi toki muutakin kuin kelttiläistä viskiä ja ostin lopuksi kaupasta viiden irlantilaisen viskin (joista arvokkain maksoi 105 €, ennakkoon päätetty hankinta) lisäksi pullolliset rommia, maustelikööriä, bitteriä, kermalikööriä ja poitínia, eli irlantilaista “pontikkaa”. Ennen kuin ihastelet tai kauhistelet viinan määrää, voin tunnustaa, että useimmat ostamistani pulloista olivat minipulloja. Alkoholin ja lähes kaiken muunkin hinta Irlannissa on Suomen tasolla. Palvelu kaupassa oli todella ystävällistä ja käsitykseni mukaan osaavaa.

Dublinissa sijaitsee ilmeisesti viisi laillista tislaamoa. Olin ennakkoon ostanut tislaamokiertue- ja viskitastingliput kahteen niistä itselleni ja yhteen vaimolleni, joka ei ole niin paljon moisen perään. Keskiviikkona oli yhteisen tislaamokiertueen vuoro ja kohteena oli Pearce Lyons -tislaamo, joka sijaitsee entisessä 1700-luvun kirkossa. Piha-alueella on edelleen runsaasti hautoja, joiden huolehtimisesta vastaa nykyään tislaamo, mutta jotka omistaa kaupunki (Irlannin laki ei salli yksityisomistuksessa olevia hautausmaita). Tislaamo osti tuolloin jo hylätyn ja rappeutuneen kirkon vuonna 2013 ja remontoi sen nykyiseen loistoonsa seuraavien reilun neljän vuoden aikana. Tislaamotoiminta (entisellä) alttarilla käynnistyi 2014 ja tislaamo avasi ovensa yleisölle 2017, kun oli jotain myytävää.

Tislaamokiertueemme käynnistyi lyhyellä videolla, jossa vuonna 2018 edesmennyt tislaamon perustaja esitteli yrityksensä. Pikaisen hautausmaakiertueen jälkeen päästiin itse tislaamoon, jonka yhteydessä sijaitsee myös tasting-alue ja “tehtaanmyymälä”. Olin ennakkoon ostanut meille viiden viskin tasting-liput (joka olikin neljän viskin ja yhden ginin tasting) ja totesin yllättäen kalleimman, 12-vuotiaan single malt -viskin olevan eniten omaan makuuni. Tehtaanmyymälässä iski kuitenkin pihiys ja ostin sieltä normaalikokoisen pullon 5-vuotiasta viskiä (50 €) ja minipullon 12-vuotiasta single maltia (iso pullo olisi maksanut 83 €). Harmittelin pihistelypäätöstäni pian vierailun jälkeen, mutta aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.

Perjantaiksi olin hankkinut itselleni liput Teeling-tislaamon kiertueelle ja viskitastingiin. Vaimo käytti tämän ajan Irlannin nykytaiteen museoon tutustumiseen. Tislaamo sijaitsee samassa Liberties-kaupunginosassa kuin Pearce Lyons. Heti sisään astumisen jälkeen tuli sellainen tunne, että nyt ollaan astetta suuremman tislaamon tiloissa. Aulassa oli mm. kahvilatila ja selvästi suurempi vastaanottotiski. Teelingin suku on valmistanut viskiä Dublinissa ensimmäisen kerran jo 1782, mutta tislaamo ei ole ollut siitä asti koko ajan toiminnassa. Nykyinen tislaamo avattiin vuonna 2015 varsin lähellä alkuperäistä tislaamoa. Tislaamo oli Dublinin ensimmäinen uusi tislaamo yli 125 vuoteen.

Teelingin tislaamossa kiertueita käynnistyi 20 minuutin välein, joten ihmisvilinää riitti. Ryhmässäni oli parikymmentä osallistujaa ja nuori, energinen opas. Kiertueen aikana kävi ilmi, että ryhmässäni oli lisäkseni ainakin kaksi suomalaismiestä. Kiertueen päätteeksi oli jälleen viskitastingin vuoro ja minulla oli jälleen edessäni maksimimäärä (neljä) viskejä maisteltavana. Tastingiin osallistuvilla oli erilaisia maistelupaketteja ja ainoastaan kahdella saksalais(?)miehellä oli lisäkseni tämä laajin tastingpaketti. Jo toistamiseen tastingin maistuvimmaksi osoittautui single malt -viski, joka tällä kertaa oli seitsemän vuoden ikäinen. Tastingin jälkeen meidät vapautettiin kiertämään tislaamon omaan baariin ja tehtaanmyymälään. Ohitin baarin, mutta toista kertaa en tehnyt sitä virhettä, että olisin jättänyt suosikkiviskini ostamatta. Täällä sen hinta olikin maltillisempi 55 €, mutta mukaan tarttui toki muutama minipullo muita Teeling-viskejä sekä matkamuistoksi ja käyttötavaraksi Teelingin logolla varustettu baarimatto, jonka tulet näkemään tulevaisuudessa drinkkivideoillani.

Teeling-tislaamokiertueen ja Tesco-ruokailun jälkeen oli aika tutustua vaimon kanssa dublinilaiseen juomaravintolaan, jossa ei tarjoiltu lainkaan ruokaa. Ohana mainostaa itseään Irlannin ainoana tiki-baarina ja olin innolla odottanut vierailua elämäni ensimmäiseen tiki-baariin. Oikeasti Irlannissa ei näköjään ole yhtään aitoa tiki-baaria, sillä Ohana oli niin sisustukseltaan kuin musiikkivalikoimaltaan lähes kuin mikä tahansa nuorisobaari. Drinkkilistalta ei löytynyt kuin muutama klassinen tiki-drinkki ja nekin valmistettiin epämääräisistä ainesosista. Drinkkilista koostui itse kehitellyistä drinkeistä ja useat niistä sisälsivät maustettua rommia. Drinkkeihin oli yritetty hakea hieman tiki-henkeä, mutta toteutus ontui pahasti niin käytetyissä alkoholeissa kuin drinkkien maussakin. Drinkit olivat pääsääntöisesti vetisiä. Bongasin baarin viinahyllyllä kuitenkin neljä Foursquaren rommia (joita ei käytetty mihinkään drinkkilistan drinkkeihin) ja tiedän ne arvokkaaksi ja vaikeasti saatavaksi. Kysyin yhden rommishotin hintaa ja sain 26,60 eurolla Foursquare Emperyä annoksen. Valitettavasti senkään maku ei korkeista odotuksista huolimatta kohdannut hinnan kanssa, mutta tulipahan maistettua. Vierailun päätteeksi maksettiin lasku, johon oli ihan pyyttämättä lisätty 10 % palvelumaksu. Satasella selvittiin siitä huolimatta, että vaimo tilasi yhden alkoholittoman Piña Non Coladan kahdeksalla eurolla.

Dublinissa on pubeja niin tiheässä, että et kerkeä sateenvarjoa aukaista yhdestä pubista lähtiessä ennen kuin olet jo seuraavan pubin ovella. Vierailimme ainoastaan neljässä pubissa, mutta ne olivatkin ensimmäistä (Neary’s) lukuun ottamatta etukäteen suunniteltuja täsmäiskuja erityisen maineikkaisiin pubeihin. Neary’s oli todella tyylikäs ja melkein jo liian hieno pubiksi. Siellä join kuitenkin elämäni ensimmäisen (Guinness) ja toisen (Murphy’s) stout-oluen voileipälounaan yhteydessä. Pubeissa tarjoillaan yleisesti lämmintä ruokaa ja ne näyttivätkin olevan suosittuja lounaspaikkoja myös paikallisille. Me nautimme reissullamme kaksi herkullista pubilounasta, ensimmäisen Irlannin vanhimmaksi pubiksi itseään tituleeraavassa Brazen Headissa kaupungin laidalla ja toisen ydinkeskustasta löytyvässä Hairy Lemonissa. Molemmat pubit olivat juuri sellaisia, miksi olin kuvitellut aidon irkkupubin. Kolmas vierailtu pubi oli The Long Hall, joka oli nimensä mukaisesti kapea, mutta pitkä pubi. Se oli erittäin tunnelmallinen ja kahdesta aiemmasta hieman poikkeava. Se oli astetta “tyylikkäämpi”, mutta kuitenkin kodikas. Pubit sulkeutuvat Dublinissa pääsääntöisesti jo ennen puolta yötä. Tai siis kuulemma sulkeutuvat. Eihän me vanhukset viihdytty ulkona niin myöhään yhtenäkään iltana.

Nämä viimeiset kuvat eivät enää liity alkoholiin tai miksologiaan millään tavalla. Vaikka olen ammatiltani linja-autonkuljettaja, niin busseista ja liikenteestä ei tässä reportaasissa nyt sen enempää kuin että jalankulkijat Dublinissa eivät noudata liikennevaloja pätkän vertaa, kadut olivat meidän hotellin puolella Liffey-jokea todella kapeat ja lähes kaikki bussit ovat kaksikerroksisia Volvoja. Bussilla liikkuminen oli helppoa hankittuani ennakkoon koko Irlannissa toimivan TFI Leap Card -bussikortiin, johon sai ladattua arvoa kännykän sovelluksella. Reissun jälkeen kortin saldon sai vielä pyytää palautettavaksi pankkitililleni.

Sláinte! Go raibh maith agat Éire!