Helsingin Visulah… eikun Suvilahdessa järjestettiin 22. – 23.7.2022 ensimmäistä kertaa I Was Here -festivaalit. Tapahtumalla on vahvoja kytköksiä Helsingissä järjestettyihin Helsinki Drink Festival -tapahtumiin, ilmeisesti ainakin järjestäjissä on samoja naamoja. Minulla kävi erittäin hyvä “tuuri”, että itse ajoittamani perhelomareissu Helsinkiin osui juuri tälle viikolle.

IWH-festareiden (jatkossa “festarit”) teemana olivat cocktailit, viini, ravintolat ja musiikki. Festareiden mainoslauseita lainaten: “Meillä pääset osallistumaan ja fiilistelemään ruoka- ja juomakulttuuria aivan uudella tavalla: Ota haltuun trendikkäimpien cocktailien valmistus ohjatuissa workhopeissa tai nauti huikeiden cocktailbaarien sinulle loihtimista juomista.

Festareiden sisäänkäynti Suvilahdessa (oikealla) ja maamerkki (vasemmalla)

Vierailin festareilla perjantaina 22.7. ja saavuin paikalle hetikohta porttien avaamisen jälkeen. Ulkopaikkakuntalaisuudestani huolimatta saavuin Suvilahteen metrolla (Kampista) ja kävelin Kauppakeskus REDIltä muutaman sata metriä festaripaikalle. Olin tuntia aiemmin kuullut Farangin baaritiskillä (kävin nauttimassa lounaan ruokapuolella ja pari lisäjälkiruokaa baarin puolella), että Suvilahdessa on järjestetty ja järjestetään paljon muitakin ja suurempiakin tapahtumia. Tämän tapahtuman alue oli kuitenkin rajattu melko pieneksi.

Astuttuani portista sisään (pääsylippu 25 €) havaitsin alueen sisällä muunakin aikana toimivan Stadin Panimon toimitilat ja edessäpäin näkyi lisäksi puolenkymmentä ruokatelttaa. Missä olivat kaikki ne drinkkikojut, joiden vuoksi olin paikalla? Pari viinitelttaa tuli näkyviin nurkan takana, mutta cocktaileista tai muusta kiinnostavasta ei ollut hajuakaan.

Astelin sisään panimoon, jossa minut vastaanotettiin ystävällisesti siitä huolimatta, että ilmoitin heti tiskille astuttuani että en yleensäkään juo kaljaa missään muodossa. Minulle ehdotettiin juomaksi sisarpanimo Prykmestarin White Grape Apple -siideriä, joka oli juuri voittanut kolmannen sijan jossakin kisassa. Kyseessä on nimensä mukaisesti vaaleilla eli vihreillä rypäleillä maustettu omenasiideri. Juoma maistui kuumana kesäpäivänä mukavan raikkaalta ja rypäleen maun huomasi selvästi omenasiiderin rinnalla. Tässä vierähti 15-20 minuuttia rupatellessa henkilökunnan kanssa nautiskellen samalla juomasta ja viileästä sisätilasta. Jälkikäteen ajateltuna hieman hämmentää se, että baarihenkilö ei osannut kysyttäessä sanoa missä festareiden drinkkikojut sijaitsivat.

Astelin ulos ja tepastelin vastakkaisen rakennuksen ovesta sisään. Siellä oli englannin kielellä toimiva polkupyöräkorjaamo, jolla oli oma baari. Pidin näiden kahden yhdistelmää mielenkiintoisena ja jokseenkin yllättävänä, joten astelin lievästi hämmentyneenä takaisin ulos. Pieneen ylämäkeen osoitti tienviitta, jossa luki WC. No sinne ei vielä ollut asiaa, vaikka Pasi Kuikka Oy:n vuokraamille kojuille syntyikin myöhemmin tarve. Rajatun sisäpihan perällä näkyi myös kierreportaat, jossa ramppasi porukkaa ylös- ja alaspäin, joten minäkin astelin siihen suuntaan ja nousin portaat ylös. Tämän jälkeen talsin pienen nuorison (18+) valtaaman nurmikon poikki ja kiersin talon taakse. Ja kas, täältähän etsimäni Shangri-La löytyi! Cocktail- ja alkoholiaiheisia telttoja enemmän kuin olin tottunut yhdessä paikassa näkemään, eikä joukossa ollut edes ainuttakaan kaljatelttaa. Löysin festareiden FB-sivulta jälkeenpäin ihan toimivan kartan koko alueesta, mutta opastus paikan päällä olisi voinut olla hieman parempi.

No nythän minua jo hymyilytti ihan eri tavalla kuin tähän asti. Vaikken vielä edes tiennyt tarkalleen mitä milläkin kojulla oli tarjota fyysisesti tai henkisesti, tiesin olevani juuri siellä missä minun kuuluikin olla. Tällaisena “hiljaisena” äijänä löytäisin varmasti juttukaverin jokaiselta kojulta. Jokaisella kojulla oli tarjolla (myynnissä) pääosin alkoholillisia drinkkejä, mutta aina myös vähintään yksi alkoholiton vaihtoehto (näihin jälkimmäisiin en tosin itse sekaantunut lainkaan). Olin jo etukäteen saanut tietooni, että tarjolla olisi kaikkia drinkkejä kahdessa koossa: puolikkaina (2 cl viinaa) ja kokonaisina (4 cl viinaa). Kokonaiset drinkit maksoivat kympin ja puolikkaat vitosen, mielestäni varsin kohtuullista hinnoittelua.

Kotibaari Home bar -workshopin alkuasetelmat

Olin pääsylipun lisäksi ostanut ennakkoon tiketit kahteen workshoppiin (á 10 €), joita alueella järjestettiin useampikin eri alkoholiaiheista. Valitsemani workshopit toimivat nimillä “Peculiar Hendrick’s Highballs” ja “Kotibaari Home bar” ja molempien kestoksi oli ilmoitettu puoli tuntia. Ensimmäisessä valmistettiin ammattilaisen opastuksella kolme cocktailia (á 4 cl, tosin mittaamisen sai tehdä itse…) kolmesta eri Hendrick’s ginistä ja kuultiin samalla tarinaa mm. kyseisten ginien valmistuksesta. Huomautan tässä yhteydessä, että nämä kolme samaa drinkkiä olisivat maksaneet erikseen ostettuina yhteensä 30 €. Just saying. Jälkimmäisen, klo 20:30 käynnistyneen workshopin ohjasi Mika Koivula, joka on pitkän linjan baarimestari ja mm. Helsinki Drink Festivalin perustaja ja Instagramissa toimivan @kotibaari -tilin haltija. Itsehän en instassa enää ole… Mika kertoili kotibaarin perustamisesta ja tarpeellisesta välineistöstä ja valmistettiinpa workshopissa kaksi erilaista drinkkiäkin. Toisessa oli Limoncelloa ja itse valmistettuja siirappeja/cordiaaleja ja toisessa… ainakin Camparia. Myönnän, että olin tässä vaiheessa jo nauttinut “hieman”, joten reseptien tarkka sisältö ei jäänyt mieleen. Tämän jälkimmäisen workshopin jälkeen jäin vielä toviksi juttelemaan Mikan kanssa ja kertoilin hänelle omasta drinkkiharrastuksestani ja laukalle lähteneestä varustelusta. Hän vaikutti varsin ilahtuneelta siitä, että kohdalle sattui myös alaan vihkiytynyt harrastaja.

Minä olin siis festaripaikalla jo n. klo 15 ja WhatsAppin viestihistoria kertoo, että olen klo 21:33 laittanut vaimolle viestin “taksissa”. Minun oli nimittäin pakko lopettaa tuotteisiin tutustuminen ajoissa (tapahtuman aukiolo perjantaina klo 15 – 22), koska tiedossa oli, että aamulla pitäisi olla auton ratissa matkalla takaisin kotikulmille, tosin vasta matkan varrella tapahtuvan tislaamokierroksen jälkeen. Tuosta kierroksesta löytyy myös erillinen kirjoitelma.

Laitan tähän loppuun vielä gallerian ottamistani kuvista. Galleriasta voi myös lukea lisää juttua näkemästäni ja kokemastani. Valitettavan moni koju jäi kuvaamatta ja ihan jokaiselta kojulta en tainnut edes drinkkejä ostaa, mutta tapahtuma oli minusta aivan mahtava! Tämä siitä huolimatta, että livemusiikki ei missään vaiheessa ollut mieleeni (liian modernia) ja soi liian kovalla. Toivon kovasti, että tapahtuma oli näytteilleasettajille kannattava ja että tällainen järjestetään uudestaan myöhemmin.

Kommentoi kirjoitelmaa