Isokyrössä, 35 km Seinäjoelta luoteeseen, keskellä peltoja ja pöpelikköä, sijaitsee yli 100-vuotiaassa entisessä meijerirakennuksessa tislaamo, jossa tislataan giniä ja ruisviskiä. Ainakin ginistä valmistetaan lisäksi miedompia juomasekoituksia. Ostin keväällä liput tislaamokierrokselle ja toivoin, että kesälomareissumme ajoittuisi juuri kyseisen päivän ympärille. Ajoittuihan se, kun itse sai suunnitella. Saavuimme Isokyröön Helsingistä Seinäjoen kautta, jossa kävimme sukuloimassa.

Tislaamokierros kesti puolitoista tuntia mennen hieman yliajalle. Lisämaksusta oli mahdollisuus osallistua myös juomatuotteiden maisteluun, mutta kun edessä oli vielä reipas ajomatka kotinurkille, jätin maistelemisen väliin.

Kyrö Distillery, Isokyrö, Finland

Kyrö Distilleryn (jatkossa “tislaamo”) historia alkoi ulkomaisen ruisviskin siemailusta ja saunan lauteilta, kuinkas muutenkaan. Äijäporukka ihmetteli siemailun lomassa miksei Suomessa kukaan valmista ruisviskiä, kun meillä sitä ruista kuitenkin täällä pohjoisella pallonpuoliskolla riittää. Äijätpä sitten ryhtyivät tuumasta toimeen, hankkivat eri osa-alueiden osaajia ympärilleen ja perustivat Rye Rye Oy:n (rai rai). Melko nopeasti kuitenkin tajuttiin, että viskin valmistus on hidasta puuhaa, kun sitä pirulaista pitää säilöä tynnyrissä vähintään kolme vuotta ennen kuin sitä saa myydä viskinä. Rahaa piti jostakin kuitenkin saada heti. Alettiin valmistaa giniä, jota ei tarvitse niin kauan säilöä.

Siinä ginin valmistuksessa ja myynnissä kävikin niin hullusti, että kun paikallisen historiallisen taistelutantereen niminen Napue Gin voittikin pian palkintoja ja mainetta maailmalla, pistettiin ruispuurot jäihin ja panostettiinkin kaikki ginin tislaamiseen, myymiseen ja sillä tienaamiseen. Sitten kun ginillä oli tienattu muutama taala takataskuun, on ryhdytty jälleen keskittymään siihen alkuperäiseen ja yhä edelleen ilmeisen mieluisaan päätuotteeseen, eli ruisviskiin.

Tämä oli se informaatio yrityksen historiasta ja toiminnasta mikä minulla jäi mieleen. Omaan makuun hieman liian pitkäkestoisen alkuinfon (seisaaltaan, useampi kävelypäivä maamme pääkaupungissa jo takana) jälkeen päästiin kiertämään ensin viski- ja sitten ginitislaamon puolella. Ginitislaamon puolella ei kuitenkaan saanut kuvata, kuulemma räjähdysvaaran vuoksi. Ginin valmistuksessa alkoholia leijailee kuulemma ilmassakin. Hieman selitys oudoksutti, kun kännyköitä ei kuitenkaan käsketty esimerkiksi sammuttaa, mutta niillä ei vaan saanut kuvata. Ei ainakaan minun kännykän salama enää syty savuisiin liekkeihin kuten 1800-luvun lopulla. No, siitä osiosta siis ei ole kuvia.

Kuvagalleriasta voit katsella miltä tislaamolla näytti ja lisäksi lukea lisää omaa selostustani jokaisen kuvan sisällöstä.

Kommentoi kirjoitelmaa