Tummanvihreää lasia oleva pullo on silmää miellyttävän muotoinen. Etiketissä on melko paljon kaikenlaista tekstiä, mutta pikku(mainos)präntti on sijoitettu reunoille, jolloin se ei häiritse näkemästä etiketin pääsisältöä. Elämän vesi (uisge beatha) pullossa on vaalean kullan väristä. Moni samanikäinen bourbon olisi luultavavimmin huomattavasti tummempaa erilaisesta ilmastosta johtuen. Alkoholin höyryt ovat tässä 57,5 -prosenttisessa viskissä glencairnista nuuhkiessa vahvat. Mieleen tulee väistämättä monenlaiset pesuaineet, vaikka viskin tuoksussa on mukana myös tummien hedelmien, pääasiassa rusinoiden kaltaista tuoksua. Vaikka alkoholin höyryjä on runsaasti, en havaitse tässä lainkaan etanolin epämieluisia hajuja.

Maussakin alkoholin höyryt ovat varsinkin aluksi erittäin hallitsevia. Poltetta tuntuu erityisesti kielen päällä. Maussa on samaa tumman hedelmän vivahdetta kuin tuoksussakin, enkä yrityksistäni huolimatta saa edelleenkään päähäni muuta kuin rusinan makua kuvaamaan. Muutaman pienen siemauksen ottamisen jälkeen olen maistavinani myös miedon vaniljaista makua. Iloitsen sisäisesti siitä, että tässä ei maistu etanoli. Alkoholin poltteeseen alkaa tottumaan useamman siemauksen jälkeen, mutta ei se minnekään katoa. Maut tässä eivät ole yhtä voimakkaita kuin polte. Se, että tämä saa mausta “vain” 75 pistettä ei johdu vioista, vaan etupäässä mielenkiintoisten makuvivahteiden puuttumisesta.