No osasihan sen odottaa, että tästä ei suosikkidrinkkiä tullut. Mezcalin savuisuus peittää alleen niin vermutin, greippikateron kuin suurimmksi osaksi Chartreusen yrttilajitelmankin. Tuossa savuisuudessa vaan on jotain suorastaan vastenmielistä, joka ei houkuta hörppimään drinkkiä yhtään enempää kuin on pakko tämän arvion kirjoittamiseksi ja makukokemusten varmistamiseksi. Savuisuushan tulee mezcaliin siitä, kun agaavea paahdetaan. Valmistusmenetelmä ja agaavelajitkin ovat erit kuin tequilan valmistuksessa, vaikka saman kasviperheen tuotteita ovatkin. Huomaan muutaman hörppäyksen jälkeen, että tämä savuisuus muistuttaa aavistuksen verran palavan kumin, kuten autorenkaan hajua. Mahtaisiko olla mieleesi?