Mezcalin savuisuus on päälimmäisenä drinkin tuoksussa. Maussa se yhdessä vermutin kanssa hallitsee kokonaisuutta. Sitruuna tuo drinkkiin happamuuden tunnetta ilman sitruunan makua. Seljankukkalikööri loistaa totaalisesti poissaolollaan niin maun kuin makeudenkin osalta. Tässä drinkissä ei voida puhua minkäänlaisesta tasapainosta ainesosien kesken. Jopa savuisuutta enemmän huomaan häiriintyväni drinkin kitkeryydestä. Drinkki vaatisi ehdottomasti hieman makeutusta jossakin muodossa, mutta en tiedä pelastaisiko sekään tätä sekamelskaa. Muutaman siemaisun jälkeen oivallan, että tuo mezcalin savuisuus maistuu itse asiassa melko samalle, mille poltetut autonrenkaat tuoksuvat, pääasiassa vastenmieliselle siis. Kyllä tämän drinkin juotua sentään saa, mutta en halua altistaa makuaistiani sille puolikasta enempää.